Kohti uutta!

Minä olen nykyisin täällä.

Vähän siellä on vielä keskeneräistä, mutta siitä huolimatta:

T E R V E T U L O A!

The happiest Christmas

"Oh the happiest Christmas
Is a homecoming Christmas
With the snow fluttering down 'til the world seems new

Bright candles burning
Old friends returning
The wishes of children coming true... "

[Michael W. Smith]

Tämä on ollut onnellinen joulu. Kulttuuriväsymyksineen [kuten eräs ystäväni väsymykseni nimesi] kaikkineen. Kotiinpaluujoulu.

Aaton vietin perheen ja sukulaisten kanssa. Nauroin 'nuortenpöydässä' kuten aina ennenkin ja illalla menin ystävien kanssa joulukirkkoon ja sieltä Sydänystävän luokse glögille. Väsymys on jatkunut ja joulu on tuntunut jatkuvan ja jatkuvan. Olen maannut kotona huovan tai peiton alla, lukenut hyvää kirjaa. Käynyt vähän kävelemässä, ihmetellyt luonnon kauneutta ja esimerkiksi jäätyneitä vesilätäköitä. Nukkunut, nukkunut ja nukkunut.

Olen tavannut ystäviä. Ensimmäisen Helsinki-Vantaan lentokentällä puoliyöltä, kun koneeni laskeutui. Sitten monta muuta, melkein joka päivä jonkun tai usemmankin. Tapaninpäivänä ihmettelimme yhden ystäväporukan kanssa, että miten onkin ollut mahdollista saada kaikki samaan aikaaan samaan paikkaan. Olen nauranut ja hihittänyt sydämeni kyllyydestä, olen saanut murehtia tulevaa. Olen saanut olla väsynyt ja erehtyä nimissä. Nukkua siskonpedissä Sydänystävän olohuoneen lattialla. Juonut monta teekupposta ystävien seurassa ja ihmetellyt sitä, kuinka pienet ihmiset kasvavat niin nopeasti.

Valokuvia on otettu viisi tai kuusi. Nekin aattona, kun ensi kertaa tapaamani serkun poika oli niin suloinen. Ehtii niitä kuvia ottaa sitten myöhemminkin. Nyt talletan muistot ja kuvat sydämeeni. Nautin ihmisistä, luonnon ihmeistä ja kaikesta ympärilläni.

Nyt istun kotona, keittiön pöydän ääressä penkillä. Niskaan sattuu, kun ei tässä ole hyvä käyttää läppäriään. Ja minun uuden vuoden lupaukseni on, että ensi vuonna löydätte minut jostakin muualta. Ensi vuoteen siis!

3 yötä jouluun

Viimeisenä kokonaisena päivänäni minä aion viettää monta tuntia seurakuntalaisten kanssa ja illalla höpsötellä ja höpötellä rakkaiden kansa täällä... Joten tämä tulee ajastettuna. Jo ajat sitten 17 neliötä muisti tällaisella, kiitos!

Tässä ohjeet eteenpäin viemiseksi:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Kuluneen vuoden aikana erityisen ahkerasti olen lukenut ystävien ja kavereiden blogeja. B, V, E, U ja T: on ihanaa kuulla teistä ja kuulumisistanne joka kerta! Tai ei, en minä niiden ikävien ja vaikeampien juttujen kohdalla riemuitse... Mutta kuitenkin.

Sitten muutama poiminta "blogi-maailmasta"... Näiden blogien tyyppejä en tunne, mutta jostakin olen heidän blogeihinsa eksynyt!

Nytku
Viluisen pesä
Kotiin kolmesta kolkasta
Arjen aarreaitta


Ja kun sääntöjen muuttelu jo vähän aloitettiin, niin vielä en voi näihin blogeihin mennä mitään ilmoittelemaankaan... kas kun tämä vasta sunnuntaina ilmestyy ja lauantaina kirjoittelen. Mutta yritän muistaa jossain vaiheessa... ellette itse satu tänne tietänne aiemmin löytämään.

4 yötä jouluun

Tänään sanoin hei-hei kodilleni. Siellä tuli itkettyä, haaveiltua, ihmeteltyä, hihkuttua, nauruttua, huokailtua... se oli turvapaikkani. Todellakin koti. Seuraavat kaksi yötä vietän hoitolapsen kotona. Tuntuu, etten enää ymmärrä mitään. En sitä, että kohta ollaan muualla, enkä sitä, että kotona asuu jo toinen ihminen. Tänään hän keitti minulle päiväkahvit uudella kahvinkeittimellään [minä rikoin vanhan]. Tuli ihan semmoinen olo, että emäntä talossa vaihtui. Hyviin käsiin jää kotini.

5 yötä jouluun

Joulukuussa japanissa kukkivat kukat ja paistaa edelleen aurinko. Tässä tämä tyttö pyöräilee viimeistä kertaa tätä rantareittiä kotiin hoitolapsen kotoa... Menen sinne kyllä pariksi yöksi yökyläilemään vielä, mutta pyörä jää kodin seuraavalle asukille [ei tule ikävä pyörää, pyörän koria ehkä kyllä, ja näitä pyöräilymaisemia ja auringonpaistetta!]. 17 neliötä kysyi myös lempipaikkaani täällä. Se on oikeastaan koti, siitä olettekin jo kuvia nähneet. Mutta hyvin olen viihtynyt myös pyörän selässä tai kävellen tässä rannassa. Betoniin totutellessa meni oma aikansa, nyt maisemat tuntuvat jo kauniilta.

6 yötä jouluun

17 neliötä kysyi lempirakennustani lähistöllä. Se on tässä... ajan sen ohi yleensä kymmenen kertaa viikon aikana. Ja usein mietin, kuinka kiva siinä olisi asua. Juoda tuossa parvekkeella kahvia... istua 2. kerroksen leveällä ikkunalaudalla, katsella ohikulkevia ihmisiä. Merelle aivan tosi lyhyt matka, sijaitsee samassa osassa kaupunkia kuin tämä oma kotini. Oikein hyvä paikka asua...

Eipä sitten muuta tänään. On ollut pitkä päivä, aamulla olen siivonnut ja pakannut (lähes valmista jo!), toivottanut tervetulleeksi kotini uuden asukkaan ja käynyt vierailulla kaupunkimme uudessa ostoskeskuksessa. Bongasimme muun muassa Helsinki Bakery -kahvila-konditorion. Siellä myytiin "ruisleipää" (30 % ruista). Tarjolla olisi ollut muun muassa ruiskaakaoleipää! Ei sitten ostettu.

7 yötä jouluun

Reissussa...

... matkustin paljon junalla ja metrolla. Rakastan junailua, ja varsinkin täällä! Voisin katsella ohi vilahtelevia maisemia loputtomiin. Yleensä otan matkalle kirjan mukaan, mutta harvemmin sitä edes avaan junassa. Paluumatkalla kotiin söin ensimmäisessä junassa kaverin äidin tekemästä eväistä puolet ja sitten toisessa junassa toisen puolen. Oli muun muassa riisipalloja, omenaa, katkarapupalleroitamitälie, paistettua kananmunaa, porkkanaa ja pikkuisen salaattia... Otin myös lyhyet torkut, onneksi heräsin ajoissa vaihtaakseni kolmanteen junaan. Siinä keskityin lähinnä maisemien katseluun, vähän maltoin tehdä suunnittelutöitäkin siinä sivussa.

... pääsin vielä hieman nauttimaan ruskan väreistä. Vuoristotiet, joita sunnuntaina paljon ajeltiin, ovat edelleen K A U N I I T A. Vuoria tulen kaipaamaan. Paljon. Miksei Suomessa voi olla tällaisia vuoristoja? Toisaalta, ompahan taas yksi syy lisää vielä palata tänne jonain päivänä.

... näin vanhoja rakennuksia [ja paljon japanilaisia turisteja]. Pidän kovasti vanhoista puurakennuksista, ja tämä oli hauska pikku kaupunki [tosin täynnä niitä turisteja].

... näin hassuja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Olisin halunnut ottaa kuvia ihan jatkuvasti, koska tuntuu, että haluaisin taltioida tästä maasta niin monta juttua! Mutta halusin myös nauttia kaverini ja hänen kaverinsa seurasta, ja katsoa kaikkea muutenkin kuin kameran läpi.

... istuin tuossa kotatsu-pöydän vieressä, jalat pöydän päälle levitetyn peiton alla lämpiämässä... join kahvia ja ihmettelin japanilaisen perheen arkea. Sitä, kuinka äiti passaa yli kaksikymppisiä tyttäriään ja perheen isää. Illalla puolenyön aikaan "kotiin palatessamme" odotti kuuma, yrteiltä tuoksuva kylpy ja minulle äiti teki aamuisin eväitä.

***

Nyt eletään jo vähän epätavallista arkea. Päivät täällä käyvät vähiin. Tänään opetin viimeistä kertaa englantia. Meinasi kylmeneet tulla silmiin, kun ihmiset puhuivat teekupeilla skoolatessamme. Mutta juuri kun meinasin purskahtaa itkuun, heitti yksi oppilas taas pienen hauskan huomautuksen ja purskahdinkin nauruun... Semmoista täällä... Lähtötunnelmia.