Onnellisten kylässä

Kolme päivää tein töitä shiawase no mura:ssa, onnellisten kylässä. Onnea tosiaan olikin...

... tehdä töitä työparinaan ystävä, jonka tuntee niin hyvin, että on kamalan helppo olla yhdessä

... saada viettää aikaa seitsemän ihanan lapsen kanssa, joita kuukauden päästä tulee kova ikävä. Osaa lapsista en enää näe ennen paluuta. Sen ääneen todettuani totesi poika 6v: mutta nähdäänhän me sitten taas Suomessa. Niin, kyllä meidän pitää nähdä.

... löytää upea japanilainen leikkipuisto, vetää lauttaa köyden kanssa lammen yli, laskea mielettömän pitkästä liukumäestä ja juosta lasten kanssa, vaikka polvi kipeäksi tulikin

... pelata mölkkyä ja mustaa miestä, välittämättä siitä, onko se enää nykypäivänä korrekti nimitys pelille

... nauttia tatami-huoneesta, lattialla nukkumisesta [vaikka patja ja tyyny kovia olivatkin], hyvästä ruuasta, onsenin lämpimästä kylvystä ja kirpeästä, syksyisestä vuoristoilmasta

... ja ihailla kaikkea tätä:

Onsenissa

Näissä maisemissa kävin kylpemässä kesälomalla kolmeen kertaan. Paikka oli pieni onsen, kylpylä, järven rannalla. Siellä oli vain yksi allas, joka oli ulkotiloista. Harvoin ketään muita asiakkaita ja näkymä vuorten keskellä sijaitsevalle järvelle! Eilen kävin taas onsenissa, mutta koska useimmissa kylpylöissä ei voi kuvata, ovat kuvat siis kesältä. Usein kyllä onsenissa harmittelen valokuvaamisen mahdottomuutta! Ne ovat usein niin kovin kauniita paikkoja. Filmille haluaisin myös ikuistaa kaikenikäiset naiset ja tytöt, jotka altaiden reunalla istuskelevat ja juttelevat niin rentoutuneen näköisinä.

Japanilaisista onseneista en millään haluaisi luopua sitten parin kuukauden päästä, kun matkustan Suomeen. Ikävöin edelleenkin saunaa silloin tällöin, mutta kuumasta kylvystä omassa kylpyammeessa ja sitten yleisistä kylpypaikoista sekä luonnon veden voimin toimivista onsen-kylpylöistä on tullut minulle paikkoja, jossa todella rentoutuu.

Vesi onseneissa on kuumaa, yleensä vähintään 40-asteista. Naisille ja miehille on omat puolensa ja kylpylässä ollaan aina alasti. Ennen kylpyyn menoa peseydytään hyvin puhtaaksi varpaista päälakeen asti. Kylvyssä ei uida, vaan istuskellaan kaikessa rauhassa.

Annetaan lihasjännitysten raueta. Nautitaan. Rentoudutaan.

Eniten pidän näistä vanhoista paikoista. Niissä voisin istuskella loputtomiin. Ensin kuumassa kylvyssä. Sitten altaan reunalla vuori-ilmaa hengittäen. Ja taas kuumassa vedessä.

Modernimmissa paikoista löytyy esimerkiksi sähkökylpyjä [vedessä istuskellessa voi nauttia (?) sähköiskuista] ja saunoja, joissa on telkkari. Saunat tuntuvat yleisesti ottaen suomalaisittan joko vilpoisilta tai kuivilta. Jos kiuaskin on suomalainen, löytyy usein kyltti, ettei vettä saa heittää. Yhdestä paikasta löysin kuitenkin "finrando-sauna":n, eli suomalaisen saunan. Sielläkään ei saanut heittää vettä, mutta aika ajoin saunan valaistus himmeni, kiukaan ylle syttyivät spotti-valot ja katosta suihkutettiin hieman vettä kiukaalle. Siellä olisin voinut viettää tuntikausia... kerrankin kunnon sauna! Samalla kun voivottelen huonoja saunoja, mietin kyllä jo, että kuinka vilpoisilta mahtavatkaan tuntua suomalaiset porealtaat näiden kuumien kylpyjen jälkeen?

Luonnon taidetta

Kävin kyläilemässä erään suomalaisperheen luona. Vietin kolme hyvä päivää. Viimeisenä päivänä käytiin katsomassa kohtaa, jossa Seton sisämeri ja Tyyni valtameri yhdistyvät ja saavat aikaan isoja pyörteitä. 45 metrin korkeudesta, sillan alla [yläpuolellamme kulki tie] niitä ihastelimme. Ei näillä kuvilla osaa välittää sitä niiden suuruutta! Vaikkapa tuossa kenkäkuvassa; näyttää kuin olisivat aivan kenkäni alla ja mahdottoman pieniä, mutta oikeasti olivat sen 45 metriä allani ja valtavan isoja! Ei sitä suuruutta itsekään ihan sieltä yläilmoista ymmärtänyt. Mutta kaunista, niin kaunista. Se veden väri kirkkaassa auringonpaisteessa. Ja ne pyörteet... Jumala on paras taiteilija kaikista! Ei pysty ihminen mihinkään vastaavaan.