Kuusi asiaa, joista pidin tänään

Kun niin monella muulla olen näitä nähnyt, haluan minäkin miettiä kuusi hyvää asiaa tästä päivästä. Oikeastaan jokaisesta päivästä pitäisi aina yrittää etsiä jotakin hyvää ja kirjoittaa se ylöskin. Näkisi, kuinka paljolla Taivaan Isä on meitä siunannut!

1. Postin täti

Tein jokin aika sitten muuttoilmoituksen. Olen lähdössä neljäksi viikoksi lomalle ja jotta postini kulkisi perässäni, piti minun tehdä muuttoilmoitus. Rajallisella kielitaidollani päätin tehdä sen naapurisaaren postissa, jossa on töissä kiltti postin täti. Hänellä on kärsivällisyyttä, hän itse ehdottaa että laitettaisiinko kauniita postimerkkejä [sellaisen tylsän tulostetun tarran sijaan] ja on jostain onkinut selville, kuinka sanotaan kiitos Suomeksi. Tänään sain häneltä postia. Oli ilmeisesti unohtanut antaa minulle oman kopion muuttoilmoituksesta. Kirjeessä luki: "Hyvää päivää. Here's your copy. please. Enjou your N***** stay! Kiitos."

2. Aikainen herätys

En ole mikään kovin suuri aikaisten herätysten ystävä. Tässä aamussa oli kuitenkin paljon hyvää, vaikka heräsinkin jo 5.30. Ehdin käydä suihkussa, vaikka toisin luulin. Sain laittaa aamupalaa isolle joukolle avoinaisesta keittiön ovesta maisemia ihaillen. Eikä silloin aamulla ollut vielä liian kuuma. Tein kurkku-porkkana-kaali-makaroni-majoneesi-salaattia. Hassua aamupalaa, mutta maistuihan sekin.

3. Erään seurakunnan mummot

Olisin halunnut saada tallennettua heidän hymynsä ja kaikki muut ilmeensä kameralla. Mutta kun tekee töitä, ei ehdi keskittyä vain valokuvaamiseen. Joskus tekisi mieli laittaa kaulaan valokuvaaja-lappu [ja joltain muulta lainattu, parempi kamera!] ja leikkiä pelkkää valokuvaajaa. Mummot valmistivat paljon ruokaa suurelle joukolle ihmisiä. Ja jaksoivat laittaa jokaiselle omat annokset; joka ruokalajin omalle lautaselleen.

4. Suomalainen suklaa

Tutut maut tuovat Suomen hetkittäin kovin lähelle. Saavat ehkä kaipaamaan Suomeen, mutta samalla muistuttavat siitä, että minulla on ihania ystäviä, jotka jaksavat muistaa ja ilahduttaa minua!

5. Loma!

Työt loppuivat tänään ja nyt alkaa loma. Loman suurin ponnistus on saada pakattua tavarat [aika hyvässä mallissa on jo!] ja siivota koti siihen kuntoon, että on hyvä palata lomalta. Muutoin ajattelin lukea, uida, lenkkeillä ja nauttia toisten suomalaisten seurasta. Ruokaa voin tehdä ja pyykkiä pestä, siivotakin ehkä joskus. Mutta pääasiassa aion olla vaan.

6. Lapset

Tänään olen kuullut monen lapsen mietteitä siitä, mistä he ovat kiitollisia Jumalalle! Kumpa minäkin osaisin iloita niistä pienistäkin asioista. Kuten siitä tytöstä, joka tänään antoi minulle pienen suklaakarkin. Tai siitä, että eilen sai hakata silmät kiinni vesimelonia kepillä rikkia ja syödä sitä sitten hyvillä mielin. Eikä kukaan miettinyt, täyttyävätkö nyt kaikki hygieenisäädökset. Tai kumpa osaisin iloita niiden muutaman sanan suomea oppineiden lasten tavoin niistä parista sanasta, jotka minä tänään opin japania!

Urheilukatsaus

Perjantaina oli baseball-peli. Olin kuullut tarinoita lajin suosiosta täällä. Nähnyt faneja palaamasta stadionilta sankoin joukoin. Kuullut juttua hyvästä tunnelmasta juuri meidän stadionillamme. Siksi myös minä, joka en basebalista mitään ymmärrä, halusin päästä kerran tuota peliä katsomaan. En silti osannut odottaa niin hyvää tunnelmaa, kuin mitä sain kokea.

Ihmisiä oli paljon ja meteliä oli paljon. Jokaiselle kotijoukkueen pelaajalle oli oma kannustuslaulunsa, jota laulettiin pelaajan tullessa lyömään. Eivät kaikki katsojat lauluja osanneet, mutta moni. Meidän takanemme istui sopivasti joukko miehiä, jotka lauloivat joka kerta mukana. Muutamissa lauluissa lauloin minäkin jo lopussa mukana! Ainakin vähän. Tosin luultavasti vähän väärin, mutta sitä nyt ei siinä metelissä kukaan varmasti kuullut.

Vierasjoukkueen tullessa lyömään kuului vähän mekkala heidän kannattajiensa istumapaikoilta. Muutoin ihmiset hiljenivät. Kävivät vessassa, herkuttelivat. Välillä unohdin, että peli on käynnissä, niin hiljaiselta tuntui verrattuna kotijoukkueen lyöntivuoroon.

Seitsemännen vuoroparin aikana, vierasjoukkueen lyöntivuoron päätyttyä, päästivät kaikki ihmiset [lukuunottamatta minua, joka pelkää ilmapalloja] ilmapalloja ilmaan. Siis puhalsivat täyteen, eivät solmineet ja päästivät ilmat pihalle. Kaunista se oli. Mutta ei kovin hyväksi ilmapalloja pelkäävälle. No, menihän se siedätyshoidosta. On kuulemma tämän stadion erikoisuus ja näin tehdään aina.

Voisi olla montaa mieltä moisen pelin hyödyllisyydestä. Krääsää oli reilusti myytävänä ja kovanluokan bisnestä taitaa olla. Itse peli ei ole niin kovin kiinnostava, juoksuja saatiin tässä kyseisessä pelissä aikaiseksi kolme kappaletta [me voitimme]. Mutta se tunnelma... Japanilaiset, joita olen tottunut näkemään hiljaisina ja hillittyinä, kannustavat, laulavat ja riemuitsevat. Joten voisin vaikka mennä toistekin...

Rannalla

Meri on minulle tärkeä. Sen suloinen suolainen tuoksu, rantaan lyövät aallot, mahdollisuudet päästä vaikka minne. Täälläkin meri on onneksi lähellä, kuvan maisemiin on matkaa vain viitisensataa metriä. Reilu vuosi sitten tänne tullessani iloitsin lyhyestä matkasta uimarannalle. Kuulin paikallisten aloittavan uimakauden vasta heinäkuun lopulla, mutta itsekseni suunnittelin, että saavatpa varmaan ihmetellä yhtä hullua suomalaista, joka ui jo paljon aiemmin! Varsinkin, kun suomalaisittain kesäsäät alkavat jo toukokuussa.

Vaan mitäs sitten selvisikään. Ensinnäkin se syy uimakauden myöhäiseen aloitukseen löytyy alimmasta kuvasta. Meduusoja, jotka polttavat. Uimavedet pitäisi jakaa heidän kanssaan, joten jätetään suosiolla väliin. Toiseksi selvisi, ettei "minun rannassani" voi uida alkuunkaan! Vesi on liian saastunutta. Viisikymmentä vuotta sitten kyllä vielä uitiin, muisteli vuokrikseni, joka on asunut täällä kauan. Pitäkää ihmiset huolta Itämerestä! No, uidaan sitten kesälomalla kun päästään paremmille vesille.

Ranta on kuitenkin vain harvoin autio. Sinne mekin eilen suuntasimme hoitolapseni kanssa, kun sää oli sopivan pilvinen [täällä alkaa jo olla turhan kuumat ja kosteat ilmat]. Kahlasimme vedessä, katselimme lintuja, lapsi leikki hiekkaleluilla ja minä otin valokuvia. Vasta kotimatkalle lähdettäessä bongattiin meduusat, meidän kohdallamme niitä ei onneksi näkynyt.

Japanilaisia näkyi paljon. Muun muassa koululaisryhmä [punaisissa lakeissaan!] tarkkailemassa rannan elämää; miehiä keräämässä roskia, ottamassa valokuvia, jumppaamassa, harjoittelemassa golfia sekä naisia kävelyllä. Rannalla voi myös viettää piknikkiä, pelata ultimatea, harjoitella basebolia, kerätä simpukoita syötäväksi, ampua hanabeja eli raketteja tai lennättää leijaa. Eihän sitä aina uida tarvitse!

Tapahtui tänään vierasvenelaiturilla

Tänään on ollut sadekuuropäivä. Aamulla satoi kaatamalla ja ukkosti. Välillä sade on pitänyt taukoa ja aurinkokin pilkistellyt. Pieni hoitolapseni luki Aku Ankkoja, kuunteli satuja cd:ltä ja minun lukemanani. Alkoi sitten haukottelemaan ja sanoi, että väsyttää. Koska sade piti taukoa ja ikkunasta näkyi läheisessä rannassa värikäs, hauskannäköinen purje, ehdotin pientä reissua ulos.

Hoitolapsi juosi ja minä kävelin reippaasti perässä. Lapsi tykkää katsella laivoja rannassa, minä ihailen yleensä lähinnä merta. Vierasvelaiturissa oli yksi uusi, iso purjevene. Sitä piti päästä katsomaan. Minä en yleensä ilkeäisi mennä töllistelemään toisten veneitä, jos omistajat ovat paikalla. Suunnittelin, että nopeasti mennään siitä ohi, vähän voidaan matkalla venettä vilkuilla, kävellään laiturin päähän, tehdään täyskäännös ja palataan takaisin [ja takastulomatkalla voidaan taas vähän vilkuilla]. Vaan ei, siihen me jäätiin toljottamaan pitkäksi aikaa, koska minä löysin juttuseuraa!

Bongattu vierasvenelaiturilta: Japanissa asuva suomalainen, brasseissa vuoden vaihtarina ollut tyttö [that would be me] ja Uudesta Seelannista isolla purjeveneellä seilannut brasilialainen mies juttelemassa portugaliksi. Kumpikohan oli yllättyneempi tästä mahdollisuudesta päästä puhumaan tuota ihanaa kieltä?

Lapsi sai onnellisena tuijottaa pitkään purjevenettä ja sen putsausoperaatiota.

Pyykkipäivä

Pidän pyykinpesusta. Mahdollinen kiukkukin yleensä laantuu pyykkejä ripustaessa. Täällä pidän siitä, että pyykit kuivataan ulkona [tosin sellaisena päivänä kun pestävää pyykkiä olisi paljon ja vettä sataa kolmatta päivää putkeen saattaisin olla eri mieltä, mutta tänään ei onneksi ole sellainen päivä]. Pyykit tuoksuvat kuivumisen jälkeen raikkaalle ja ripustaessa pääsee parvekkeelle. Parvekkeeni on kovin kapea, eikä sitä kai muuhun olekaan tarkoitettu kuin pyykin kuivaukseen. Ilta-auringossa joenvarsi [noiden puiden takana] on kovin kaunis ja sitä ihailisi mielellään muutenkin, kuin vain pyykkiä ripustettaessa.

Täällä tilaa on yleensä aina vähän talot ovat vieri vieressä [minun kuvassa näkyvät naapurini asuvat paikallisella mittakaavalla melko kaukana], joten ahtauteen on ollut keksittävä omat niksinsä. Niinpä paidatkin ripustetaan kuivumaan henkareissa!

Vaan yhtä asiaa Suomesta kaipaan: pyykin pesua lämpimällä vedellä! Täällä käytetään vain kylmää vettä. Pesuaineetkin taitavat sitten olla astetta vahvempia, mutta kaikkea ei silti puhtaaksi saa. Toisinaan antaisi aika paljon, että saisi heittää pyykkinsä kuuteenkymppiin pestäväksi! Tosin onhan tässäkin asiassa hyvätkin puolensa - olen sekaväripyykin suuri ystävä, ja täällä aivan kaikki vaatteet voi pestä samalla kertaa! Sopii hyvin yksineläjälle. Uusienkaan vaatteiden kanssa ei ole ollut ongelmia. Ei siis vaaleanpunaiseksi värjäytyneitä, ennen valkoisia vaatteita, kuten joskus Suomessa...

Väriä elämään

Siitä minä täällä pidän, että nämä käyttävät lempivärejäni muuhunkin kuin lasten vaatteisiin. Asuin kerran Suomessa muka-vaaleanpunaisessa talossa. Kerrostalon ensikertaa nähdessäni en edes huomannut sen väriä, niin haalea se oli. Nyt ihailen vaaleanpunaisia taloja, rappuja, tikapuita, päiväkoteja, busseja, betoniautoja ja vaikka mitä.