Vuokraisännältä oli jäänyt jokin johdonpätkä kiinnittämättä jonnekin [juurikin näin paljon minä ymmärrän kaikesta tietokoneisiin liittyvästä - kaikki on vaan epämääräisesti jotakin]. Tämän, ja kuukauden loman takia minä elin viiteen vuoteen pisimmän ajan ilman nettiä.
Lomalle mennessäni tiesin, ettei netti ole koko ajan käytössä. Vaan oli seuraa kuitenkin, ihmisiä joiden kanssa jutella. Oli paljon lehtiä ja kirjoja. Kaunista luontoa, jota ihailla. Ennen kaikkea olin asennoitunut siihen, ettei nettiä ole käytössä ja tiesin neljän viikon netittömyyden olevan minulle vain hyväksi. Mutta siihen en ollut varautunut, että kun lomalta saavuttuani puran kaikki kassit helteessä, järjestän ja aherran, niin sitten en saakaan palkita itseäni surffailulla netissä.
Aluksi ärsytti. Lomailuun liittynyt jokapäiväinen suomalaisseura ja ihana luonto olivat kaukana poissa. Olin kaupungissa, yksin yksiössäni. Lomalla sitä osasi aloittaa aamunsa pitkillä kahvihetkillä, välillä ihan vaan istuskellen ja kaikkea kaunista ihastellen, välillä koukuttavaa kirjaa lukien, välillä lehtiä selaillen. Kaupungissa olin tottunut aloittamaan aamuni sähköpostien tarkistuksella. Kaksi ensimmäistä aamuani pelasti hoitolapseni isän Suomesta tuomat kaksi vanhaa Hesaria. Minulle, lähes netittä kuukauden eläneelle, vanhojen lehtien uutiset olivat vielä aivan uusia. Ensimmäisenä aamuna levitin sänkyyni Hesarin ja söin aamupalaksi tuliaisiksi saamaani ruisleipää. Silloin ei internetin puuttuminen tuntunut kovinkaan vaikealta. Vaan muutamina seuraavina päiviniä tuntui. Sitten asennoinnuin taas uudelleen: nyt vain eletään ilman omaa nettiä. Tarkistetaan sähköpostit ja muu tarpeellinen toisten luona [onneksi on ystävälliset ihmiset, jotka eivät häiriinny pienestä vieraasta] ja muutoin ollaan ilman. Hyvin se lopulta meni. Monessa asiassa on kyse asennoitumisesta: harmittelenko osaani, vai päätänkö elää niillä eväin, mitä annetaan.
Nykypäivänä moni asia pitää kyllä hoitaa netissä. Suomeen paluuseeni on vielä lähes neljä kuukautta aikaa, mutta paluuseen liittyviä asioita on jo pitänyt alkaa järjestellä. Monet asiat hoituvat kyllä helposti - kunhan vain on internetti. Yhtään tärkeää asiaa ei kuitenkaan ole jäänyt hoitamatta - kun on käynyt netissä, on pitänyt priorisoida. Loppujen lopuksi minun tulee käytettyä aikaa netisä moniin turhiin asioihin. En esimerkiksi ole varmasti jäänyt mistään paitsi, kun en ole saanut lukea uutisia BB-talosta [näistä olen kyllä kuullut sitten muilta]. Sen sijaan olen ajatellut paljon, lukenut monta kirjaa ja katsonut vanhoja suomalaisia leffoja [mustavalkoisia ja niin ihanan harmittomia].
Luulempa myös jatkavani netittömiä aamujani. Vaikka ne aluksi kaupunkioloissa ärsyttivätkin, huomasin päiväni lähtevän paljon paremmin käyntiin niin. Hiljaa istuskellen ja ihmetellen; Martti Lutherin hartauskirjan, aamupalan ja kahvikupin kanssa. Sähköpostit sun muut voivat odottaa iltapäivää, kun kerran viime ajat ovat voineet odottaa välillä useita päiviäkin. Ja niistä todella tärkeistä asioista olen saanut kuulla heti, kiitos Suomesta tuomani 3G kännykän ja ystävien, jotka tietävät, että haluan toki heti kuulla [ja päästä mukaan iloitsemaan!] uudesta työpaikasta, avomiehen järjestämästä yllätysmatkasta, hääsuunnitelmista tai kiinnostavasta uudesta tuttavuudesta. Kännykkä ja sen mahdollistamat tekstiviestit äidiltä ja ystäviltä auttoivat myös silloin, kuin joinakin iltoina tuntui iltamyöhään siltä, että olen aivan maailmasta eristetty ja niin kovin yksin.
Lomalle mennessäni tiesin, ettei netti ole koko ajan käytössä. Vaan oli seuraa kuitenkin, ihmisiä joiden kanssa jutella. Oli paljon lehtiä ja kirjoja. Kaunista luontoa, jota ihailla. Ennen kaikkea olin asennoitunut siihen, ettei nettiä ole käytössä ja tiesin neljän viikon netittömyyden olevan minulle vain hyväksi. Mutta siihen en ollut varautunut, että kun lomalta saavuttuani puran kaikki kassit helteessä, järjestän ja aherran, niin sitten en saakaan palkita itseäni surffailulla netissä.
Aluksi ärsytti. Lomailuun liittynyt jokapäiväinen suomalaisseura ja ihana luonto olivat kaukana poissa. Olin kaupungissa, yksin yksiössäni. Lomalla sitä osasi aloittaa aamunsa pitkillä kahvihetkillä, välillä ihan vaan istuskellen ja kaikkea kaunista ihastellen, välillä koukuttavaa kirjaa lukien, välillä lehtiä selaillen. Kaupungissa olin tottunut aloittamaan aamuni sähköpostien tarkistuksella. Kaksi ensimmäistä aamuani pelasti hoitolapseni isän Suomesta tuomat kaksi vanhaa Hesaria. Minulle, lähes netittä kuukauden eläneelle, vanhojen lehtien uutiset olivat vielä aivan uusia. Ensimmäisenä aamuna levitin sänkyyni Hesarin ja söin aamupalaksi tuliaisiksi saamaani ruisleipää. Silloin ei internetin puuttuminen tuntunut kovinkaan vaikealta. Vaan muutamina seuraavina päiviniä tuntui. Sitten asennoinnuin taas uudelleen: nyt vain eletään ilman omaa nettiä. Tarkistetaan sähköpostit ja muu tarpeellinen toisten luona [onneksi on ystävälliset ihmiset, jotka eivät häiriinny pienestä vieraasta] ja muutoin ollaan ilman. Hyvin se lopulta meni. Monessa asiassa on kyse asennoitumisesta: harmittelenko osaani, vai päätänkö elää niillä eväin, mitä annetaan.
Nykypäivänä moni asia pitää kyllä hoitaa netissä. Suomeen paluuseeni on vielä lähes neljä kuukautta aikaa, mutta paluuseen liittyviä asioita on jo pitänyt alkaa järjestellä. Monet asiat hoituvat kyllä helposti - kunhan vain on internetti. Yhtään tärkeää asiaa ei kuitenkaan ole jäänyt hoitamatta - kun on käynyt netissä, on pitänyt priorisoida. Loppujen lopuksi minun tulee käytettyä aikaa netisä moniin turhiin asioihin. En esimerkiksi ole varmasti jäänyt mistään paitsi, kun en ole saanut lukea uutisia BB-talosta [näistä olen kyllä kuullut sitten muilta]. Sen sijaan olen ajatellut paljon, lukenut monta kirjaa ja katsonut vanhoja suomalaisia leffoja [mustavalkoisia ja niin ihanan harmittomia].
Luulempa myös jatkavani netittömiä aamujani. Vaikka ne aluksi kaupunkioloissa ärsyttivätkin, huomasin päiväni lähtevän paljon paremmin käyntiin niin. Hiljaa istuskellen ja ihmetellen; Martti Lutherin hartauskirjan, aamupalan ja kahvikupin kanssa. Sähköpostit sun muut voivat odottaa iltapäivää, kun kerran viime ajat ovat voineet odottaa välillä useita päiviäkin. Ja niistä todella tärkeistä asioista olen saanut kuulla heti, kiitos Suomesta tuomani 3G kännykän ja ystävien, jotka tietävät, että haluan toki heti kuulla [ja päästä mukaan iloitsemaan!] uudesta työpaikasta, avomiehen järjestämästä yllätysmatkasta, hääsuunnitelmista tai kiinnostavasta uudesta tuttavuudesta. Kännykkä ja sen mahdollistamat tekstiviestit äidiltä ja ystäviltä auttoivat myös silloin, kuin joinakin iltoina tuntui iltamyöhään siltä, että olen aivan maailmasta eristetty ja niin kovin yksin.
2 kommenttia:
Hahaa, se olin minä!
hyviä pätkiä, kiva lukea.
t:lh
Hetken kesti yhdistää nimikirjaimet!
Lähetä kommentti