torstai 23. lokakuuta 2008

Avoimet ovet.


Tänään oli avointen ovien päivä paikallisella alakoululla. Alakoulu on vasta kymmenisen vuotta vanha, Koben suuren maanjäristyksen jälkeen asutetulle tekosaarelle rakennettu. Tervetuloa tutustumaan!


Arvatkaapa, millainen ilma oli tänään? Jokaisella luokalla on oma sateenvarjotelineensä. Ja kenkätelineet. Ulkokengät vaihdetaan heti eteisessä sisäkenkiin. Naulakoita ei ole. Talvella takin saattaa usein joutua jättämään päällensä, koska sisällä on usein sama lämpötila kuin ulkonakin.


Tuuletus hoituu ovet ja ikkunat avaamalla. Myös liikuntasalissa.


Lasten askelten töminä liikuntasalissa oli yksi ainoita asioita, joka sai muistelemaan omia ala-asteaikoja.


Alhaalla oikealla ekaluokkalaisten luokat. Kaikkissa luokissa on vain kolme seinää. Voitte kuvitella, miltä kuulostaa, kun neljä ykkösluokkaa opiskelee yhtäaikaa ja kaikki luokat ovat saman käytävän varrella, eikä seiniä käytävän ja luokkien välillä ole...


Tavaroita on paljon ja kaikki pitää nimikoida, aina jokaista yksittäistä värikynää myöden. Lokerikkoja, kasseja ja pusseja riittää.


Tässä säilytyksessä ruokajärjestäjien tarvitsemat maskit sun muut. Järjestäjät hakevat ruuan keittiöstä ja kaikki syövät omassa luokassaan.


Kuvaamataidossa tarvittavia välineitä.


Reppuja (tässä perinteiset värit: tytöllä punainen ja pojalla musta; nykyisin saatavana myös pinkkinä, ruskeana, mintunvihreänä ja niin edelleen...). Yllä soittimet, joilla joku naapurieni lapsista tällä hetkellä harjoittelee soittamaan Puff lohikäärmettä! "Puhallettava minipiano", mikähän se on suomeksi? Bongatkaa hyllyiltä myös juomapulloja; jokaisella lapsella on oma juomapullo mukanaan koulussa, sisältönä useimmiten vihreää teetä! Kesällä kylmää, talvella lämmintä.


Matikkalaatikot.


Siivousrättejä ja kukkienkastelupulloja. Lapset siivoavat itse koulun (joka päivä on siivoushetki, jolloin osa oppilaista siivoaa omaa luokkaa ja osa oppilaista yleisiä tiloja). Vuosittain (ainakin parilla ekalla luokalla) kasvatetaan koulussa kasvi, joka kesälomallal tuodaan kotiin, jossa sen kasvua sitten seurataan...


Meikäläisittäin perinteisempää koulutyöskentelyä. Ensimmäisen luokan matematiikan tunti!


Koulutaipaleen aluksi opiskellaan kaksi tavukirjoitusta; hiraganat ja katakanat. Niiden jälkeen siirrytäänkin kiinalaisperäisiin sanamerkkeihin, joita alakoulun aikana ehditään opiskella noin tuhat! Tässä ekaluokkalaisten ensimmäisiä sanamerkkejä.

10 kommenttia:

Kesiah kirjoitti...

Oikein mielenkiintoinen postaus. Nuo täydet sateenvarjotelineet ovat kivat.

Mitenköhän kovaa suomalaiset vanhemmat älähtäisivät, jos systeemi muuttuisi niin että koululaiset siivoavat luokat ja yhteiset tilat.

17 neliötä kirjoitti...

Vou, olen jälleen mykistynyt, miten mielenkiintoista tämä on, sateenvarjot ja kaikki. Siellä ei ainakaan mene turhaan energiaa koneelliseen ilmastointiin..Ja lapset luultavasti oppivat siistimmiksi, kun joutuvat siivoamaan omat jäljet. Opettajille luulisi tulevan kuulovamman ;)

maijja kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta postista! Minusta tuo vaikutti yllättävänkin (nyky)skandinaaviselta. Ite en siis muista koulua tuollaisena, mutta nyt luokanopettajan silmin aika samanlaista. Käyttääköhän lapset siellä koulupukuja - ei ainakaan kuvan perusteella?

Siivoushan on loistava idea! Melkein uskon, että suomalaiset vanhemmat olisivat tämän kannallakin.

Vilijonkka kirjoitti...

Olipa valaiseva vierailu, kiitos!

Eikös se soitin ole melodika tai melodiikka?

Anniina kirjoitti...

Oi, onpa perin japanilaista tuo koulunkäynti! Tai siis kaikki on niin tip top järjestyksessä ja harmonisen näköstä. yhdessä siivotaan jne. :)

Tosi mielenkiintonen kurkistus taas tämänkin maan kulttuuriin! Kiitos siitä. Se soitin taitaa olla melodica (tai melodika, en ole varma kirjoitusasusta), ja oisin halunnu itsellekin sellasen pienempänä :)

Tiina Tee. kirjoitti...

Kesiah: Veikkaan että kahteen koulukuntaan saattaisivat vanhemmat jakautua... niihin, jotka tykkäisivät ideasta ja niihin, jotka eivät. Täällä se on ollut tapana kuulemma hyvin kauan, joten kenellekään ei varmasti edes tule mieleen, että niin ei tehtäisi.

17 neliötä: opettajia en todellakaan kadehdi! Päivät ovat pitkiä (jo lasten koulupäivä on pitkä ja sen lisäksi kouluun jäädään vielä moneksi tunniksi tekemään kaikenlaista), oppilaita yli 30 jo alaluokilla ja sitten saat vielä kuunnella monen luokan soitot ja huudot...

Maijja: olisikin mielenkiintoista päästä kurkistamaan nykyalakoululle! Ja myös isompaan kouluun, koska omani oli pieni kyläkoulu. Koulupuvut ovat käytössä myös joillakin alakouluilla, tällä ei. Yläkouluissa ja lukiossa tosi yleisiä ymmärtääkseni...


Ja Vilijonkka ja Anniina, melodikahan se, kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kuukkeli!
Kiitos vierailustasi ja kommentista blogiini. Olisi kiva kuulla mistä olet löytänyt tiesi sinne, laita vaikka blogini kommenttilaatikkoon viestiä.

Blogisi on ihana. Tulen vierailemaan täällä usein.
Piiu, Kotielämää blogista

Malla kirjoitti...

Mukava vierailu, kiitos tästä! Tykkään hurjasti näistä kun kerrot japanilaisesta arjesta suomalaisen silmin. Näitä on niin kiva lukea :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
täytyypä minunkin kommentoida. Ihana on tämä blogisi. Ja varsinkin tämä koulupostaus kiinnosti, ammatinkin puolesta.

Mielenkiintoinen on yhteys Piiun ja Savun välillä - bongasin sut molemmista blogeista (Kotielämää ja Nytku). Maailma on pieni... :D

Iloa ja oloa!

Sennie kirjoitti...

Todella mielenkiintoinen postaus! Kiitos tästä, ja blogistasi muutenkin! En enää muista kuinka tänne löysin, mutta blogista toiseen hyppelemällä varmaankin. Ehkä Mallan omasta? :)
Olisiko mahdollista lisätä blogiini linkki tänne? Omani ei ole suljettu, mutta sen osoitetta pitää pyytää sähköpostitse seuraamalla profiililinkkiä.