Kahden yön päästä saapuu ystäväni. Hoitolapseni on jo pyytänyt äitiä laittamaan herätyskellon siksi aamuksi soittamaan, että varmasti ehdimme lentokentälle. Poika odottaa innolla, vaikkei ystävääni ole koskaan nähnytkään. Eilen kuitenkin varmisti, että onhan ystävä suomalainen ja puhuuhan hän suomea? No, kun on viettänyt 1-vuotis synttärit Suomessa, 2-vuotis synttärit Englannissa ja kahdet viimeiset Japanissa, on oppinut, että maailmassa on muitakin kuin suomalaisia. Suomalainen on ja suomea puhuu, joten aamuja lasketaan kahdessa kodissa, tässä ja hoitolapsen. Minä en millään malttaisi odottaa!
Odotellessa on hyvä siivota. Täällä pölyä riittää... eräs Japanissa pysyvästi asuva suomalaisrouva totesi osuvasti, että hänen mielestään täällä tulee sisällekin enemmän likaa kuin mitä Suomessa on ulkona! Niinpä olen jo kaksi päivää pyyhkinyt pölyjä, hinkannut irti likaa yhden rätin ja yhden sienen mustaksi, ja imuroinut paljon. Kylppärinkin pesin, vessa odottaa vielä huomista. Talvipeitot olen kaivanut kaapista jättimäisistä minigrip-pusseista, joihin talveksi ne säilöin. Eivät sillä tavoin pääse kosteudessa homehtumaan ja tilaakin vievät vähemmän, kun pusseista imetään imurilla ylimääräiset ilmat pois. Järjestystäkin piti muuttaa, koska asunto on pieni ja lattialle piti raivata tilaa futon-patjalle. Patjan vieressä ei saa olla mitään kaatuvia huonekaluja (kuten kirjahyllyä), koska maanjäristyksen sattuessa olisivat vaaraksi nukkujalle.
Majoittaudun itse patjalle ja ystävä saa käyttöön sänkyni. Lattialla on minusta ihan mukava nukkua! Täällä monilla ei (edelleenkään) ole sänkyä, vaan nukkuvat futonilla lattialla. Ja vaikka sänky olisikin, saattavat silti nukkua lattialla... Eräs äiti selitti yhtenä päivänä leikkipuistossa, että ovat nyt säiden kylmettyä siirtymässä takaisin makuuhuoneisiin, sänkyihin nukkumaan. Kuumemmalla ilmalla ovat nukkuneet koko perheen voimin patjoilla lattialla. Japanilaiset siivoavat patjat pois päivän ajaksi ja ottavat ne sitten illalla uudelleen esiin, mutta minun patja saa luvan olla lattialla seuraavat kaksi viikkoa. Kova työ olisi sen kaappiin tunkemisessa joka aamu... Patjan vierestä löytyy taskulamppu (sekin maanjäristyksen varalta!) ja iltalukemiset ja herätyskellona toimiva kännykkä.
Tämänhetkinen järjestys tuntuu ihan hullulta, kirjahylly tuolla kaikkien keittiökalusteiden joukossa... vaan kun ei muuallekaan mahtunut. Ehkä se sopii siellä sen kaksi viikkoa olemaan. Täällä on keittiöissä yleisesti vähän taso- ja kaappitilaa, joten keittiöistä löytyy sitten mitä mielenkiintoisimpia hyllyiköitä... Tuo tuolla nurkassa on nimeltään "kitchen cabinet". Vasemmasta reunasta, ylhäältä, voi sisään kaataa riisiä säilytykseen. Riisiä kokatessa hoitaa cabinet puolestasi annostelun, valitaan vain 1,5; 3 tai 4,5 mitallista, painetaan nappia, avataan luukku ja riisi tulee ulos... Tai jotenkin noin, koskaan en ole kapinetta tuohon tarkoitukseen käyttänyt! En edes ymmärtänyt koko hökötyksen alaosan tarkoitusta ennen kuin eräs japanilainen kaveri vieraili kodissani ja kertoi.
Japaniinhan tällainen sikinsokinjärjestys sopii oikein hyvin, perinteisesti täällä on kuulemma sisustettu (tai siis ei ole sisustettu) juuri näin! Ikeassa ovat muuten ihmiset ihmeissään ja monet myös ihastuksissaan. Ihan myllättyjä ovat kaikki mallihuoneet, kun ihmiset makoilevat sängyillä, istuvat sohvilla, katselevat, kääntävät ja lapset leikkivät. Huomatkaa myös (sisä)puhelimen alla ja ylemmässä kuvassa tyynyn takana roikkuvat laput! Kaikenlaiset infolappuset (esim. kaasuhana tai puhelimen toiminnasta) ovat tässä asunnossani tuolla tavoin roikkumassa tai seinään liimattuna... oikeita sisustajan unelmia!
Japanilaiset eivät valitettavasti usein kutsu koteihinsa, joten olen nähnyt vain muutaman kodin ja niistäkin yleensä vain olohuoneen. Kamalan vaikeaa on suomalaisella uteliaisuudella varustettuna käydä japanilaisten luona kylässä, kun ei saa kurkkia joka huoneeseen!
Japaniinhan tällainen sikinsokinjärjestys sopii oikein hyvin, perinteisesti täällä on kuulemma sisustettu (tai siis ei ole sisustettu) juuri näin! Ikeassa ovat muuten ihmiset ihmeissään ja monet myös ihastuksissaan. Ihan myllättyjä ovat kaikki mallihuoneet, kun ihmiset makoilevat sängyillä, istuvat sohvilla, katselevat, kääntävät ja lapset leikkivät. Huomatkaa myös (sisä)puhelimen alla ja ylemmässä kuvassa tyynyn takana roikkuvat laput! Kaikenlaiset infolappuset (esim. kaasuhana tai puhelimen toiminnasta) ovat tässä asunnossani tuolla tavoin roikkumassa tai seinään liimattuna... oikeita sisustajan unelmia!
Japanilaiset eivät valitettavasti usein kutsu koteihinsa, joten olen nähnyt vain muutaman kodin ja niistäkin yleensä vain olohuoneen. Kamalan vaikeaa on suomalaisella uteliaisuudella varustettuna käydä japanilaisten luona kylässä, kun ei saa kurkkia joka huoneeseen!
6 kommenttia:
Viettäkää ihanaa aikaa ystäväsi kanssa!
Joko tulet Suomeen ennen joulua? Toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista sittenkin!
hauska tuo kyläily-juttu, tai siis se että ei juuri kyläillä. en tiennytkään että uteliaisuuteni on suomalainen piirre. but now it makes sense! pitää muistaa aina itse esitellä kaikille oma kotinsa, kun tulevat kylään, ettei vaan ketään jää vaivaamaan mitä niissä hiljaisissa huoneissa on!
amerikassa on aika samanlainen esittelykierros-tapa käytössä, kun mennään uuteen kyläpaikkaan. ja kyllä se mulle passaa!
Mielenkiintoista! Kiva kun postasit!
Meillä vieraat usein näkevät vain alakerran :)
Blogisi on jännittävä. Onko sininen ötökkä itse tehty?
malla, kiitos! ihan ihmeissäni olen ollut, mutta ihanaa on nähdä. Ja niin kuin ei puolta vuotta siitä olisikaan, kun viimeksi nähtiin! (silloin kävin kevätlomalla Suomessa)
viluinen, olen tullut joo siihen tulokseen että kyllä se taitaa vähän suomalainenn piirre olla! japanilaiset muuten eräässä englannintehtävässään (opetan täällä lukioenglannillani englantia) listasivat uteliaisuuden negatiiviseksi asiaksi...
sennie, isossa perheessä se on ehkä ymmärrettävää :)
matroskin, kiitos! sininen nalle on ystävältä Suomesta läksiäislahjaksi saatu. Sain monet villasukat ja suloisen nallen, kovin ovat olleet hyödyllisiä ja tärkeitä.
Oli hauskaa nähdä tavallista japanilaista asuntoa (vaikkakin suomalaisen asumana), sillä asuessani nelisen vuotta sitten kobelaisessa isäntäperheessä, jäi jopa siitäkin talosta muutama huone täysin tarkastamatta. Ne olivat vanhempien huoneet, sekä talon miesten (eli ko. tapauksessa pelkästään isän) vessa. X)
Olin muuten kuvitellut, että nykyisin englanninopettajan hommiin ei pääse Japanissa yhtä helposti kuin ennen - ts, että pitäisi olla natiivi tai kouluttautunut englannin opettaja. Mutta todellako lukioenglannilla voi päästä opettamaan? Missä opetat? ;)
Lähetä kommentti