Minä pakkaan kohta laukut, pesen ikkunat [koska nyt on sopiva ilma siihen] ja lähden sitten kaverini Main luokse kyläilemään! Me tapasimme lähes kuusi vuotta sitten Brasiliassa. Olimme molemmat vaihto-oppilaita ja Rotary-piirimme järjestivät yhteisen matkan Koillis-Brasiliaan. Vaihto-oppilaita oli noin 70, mutta minä olin ainut suomalainen. Toisten hengaillessa maamiehiensä kanssa minä löysin oman paikkani japanilaisten joukosta. Olin jo aiemmin tutustunut pariin oman piirini japanilaisvaihtariin ja heidän kauttaan tutustuin sitten moniin muihinkin. Kuten Maihin. Reissun jälkeen emme hänen kanssa pitäneet mitään yhteyttä, mutta kun hän sai toiselta entiseltä japanilaisvaihtarilta kuulla minun olevan Japanissa, hän laittoi heti sähköpostia ja sanoi, että meidän pitää tavata!
Nämä kuvat ovat viime reissultani, helmikuulta. Nyt pyysi tulemaan vielä uudestaa kylään ennen lähtöä. Kun äiti ja isäkin tykkäsivät. Äiti oli käskenyt kysyä, mitä ruokaa haluaisin syödä, hän kokkaa...
Oikeasti ei olisi aikaa lähteä kahdeksi yöksi pois. Ja toisaalta, aika on juuri sopiva! Hyvä päästä pakenemaan joulu- ja lähtövalmisteluita hetkeksi. Olemaan vaan ja puhumaan sekaisin portugalia, englantia ja japania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti