Kävin kyläilemässä erään suomalaisperheen luona. Vietin kolme hyvä päivää. Viimeisenä päivänä käytiin katsomassa kohtaa, jossa Seton sisämeri ja Tyyni valtameri yhdistyvät ja saavat aikaan isoja pyörteitä. 45 metrin korkeudesta, sillan alla [yläpuolellamme kulki tie] niitä ihastelimme. Ei näillä kuvilla osaa välittää sitä niiden suuruutta! Vaikkapa tuossa kenkäkuvassa; näyttää kuin olisivat aivan kenkäni alla ja mahdottoman pieniä, mutta oikeasti olivat sen 45 metriä allani ja valtavan isoja! Ei sitä suuruutta itsekään ihan sieltä yläilmoista ymmärtänyt. Mutta kaunista, niin kaunista. Se veden väri kirkkaassa auringonpaisteessa. Ja ne pyörteet... Jumala on paras taiteilija kaikista! Ei pysty ihminen mihinkään vastaavaan.
3 kommenttia:
Tuon tapaisissa paikoissa muistaa aina pienuutensa (siis kyllähän aina muistan, että olen kooltani keskimääräistä pienempi...). Mutta ennen kaikkea sen pienuuden, mitä ihmisessä on kun vertaa luonnon voimiin. Irlannissa, kun seisoin huikeiden jyrkänteiden reunalla, ajattelin, että se on paras saarna aikoihin! :)
Niin kaunista, niin lumoavan kaunista.
17 neliötä: ja ajattele kuinka pitkäksi aikaa se "saarna" jäi mieleesi, muistuttamaan tärkeistä asioista! Monesta saarnasta ei valitettavasti voi aina sanoa samaa...
Malla, minustakin oli kaunista! Haaveilen vain paremmasta kamerasta, jolla taltioida kaikki talteen edes hitusen paremmin.
Lähetä kommentti